perjantai 19. elokuuta 2016

Saunasta jälleen kerran

Koska sauna on meille suomalaisille niin tärkeä, on sille tässäkin blogissa omistettu jo useampi kirjoitus. Viimeksi taisin kirjoitella saunasta tässä postauksessa jossa ajattelin saunan olevan se joka valmistuu ensimmäisenä. Luulin väärin.

Esittelin saunaa seuraavaksi paneloituna ja meillehän on tulossa aikas musta sauna, kirjoituksen voit lukea tästä.

Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että viime viikon aikana olen lähettänyt tarjouspyynnöt sekä lauteista, että lasiseinästä. Ja jälleen kerran kilpailutus kannatti, hintaerot olivat aika huimia. Ja jälleen kerras sain taas tuta mitä on sekä hyvä, että huono asiakaspalvelu.

laudetarjoukset saatuani, ilmoitin kauniisti kalliimille tarjouksille kiitokseni, ja että olin saanut paremman tarjouksen toisaalta. Asialliset firmat kiittivät tarjouksesta ja lupasivat viedä tietoa tehtaallekkin päin, että kilpailijat tekevät lähen puolta edullisemmin lauteita.

Ne ei asialliset firmat taas rupesivat kinaamaan vastaan ja väittämään heidän tuotteitaan ylivertaisiksi muihin nähden ja että Virostakin kuulemma saa halvemmalla saunan laseja, mutta laatu on heikompaa. Minä taasen vastasin saaneeni laudetarjouksen halvemmalla, täsmälleen samasta laudemateriaalista, kotiin toimitettuna ja heidän hinnoittelunsa lisäksi vieläpä kiuaskaiteen. Lasiseinässäkin tuntui olevan liki puolet enemmän hintaa kuin muilla ja lasit olisi joutunut hakemaan jostain lähimmästä Starkista (yli 35 km meiltä matkaa ja milläs ne saat ehjänä kotiin) tai lisämaksusta toimituksen kotiin.

Tiistaina tein tilauksen lauteista Tähtisaunoilta jotka eivät blogiyhteistyöstä innostuneet, mutta heidän tarjouksensa oli paras sekä asiakaspalvelunsa. Tänään jo soitettiin postista, että lauteet ovat heillä ja toimitus kotiin on maanantaina. Miten ripeää toimintaa!

Lasit käytiin mittaamassa edellispäivänä ja toimitus n. kahden viikon päästä. Sitten me ehkä pääsemme jo saunaan, miten sitä onkaan odotettu!

Kuva Tähtisaunat 

Tälläisia lauteita siis odotellessa, hyvää viikonloppua!





tiistai 9. elokuuta 2016

Hiljaista on...

Tuntuu, että nyt kesän tiimellyksessä kaikissa rakennusblogeissa tuntuu olevan järjestään aika hiljaista. Tokihan kesä on sitä kuuminta rakentamisen aikaa, niin eihän siinä kerkeä blogeja päivittelemään. Kuten ei allekirjoittanut itsekkään ole kovin ahkerasti blogiaan päivitellyt.



Rakas facebook muistutti taas miltä vuosi sitten on tontilla näyttänyt. 12.8.2015 kävivät Harejan pojat valamassa meille anturaa, pitkän matkaa on siitä tultu eteenpäin.

Mies on ahkeroinut talon maalauksen kanssa, minä kun kieltäydyin keikkumasta tikkailla, missään mistä voi pudota enemmän kuin puoli metriä maanpinnalta, niin tuohan sitten keikkui turvallisesti parvekkeella...





Huomatteko muuten mitään muutosta? ;)


Vielä riittää pientä nysväämistä talossa ja hevostalliksi tuleva ulkorakennus on jokseenkin purettu atomeiksi. Katsotaan mitä siitä syntyy.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Valaisinhaaveita ja Hylobius abietis

Muuttaminen on kamalaa. Tavaroiden pakkaaminen on kamalaa, mutta niiden paikoilleen pistäminen on vielä ihan ok. Mitä sitä raaskii heittää pois tälläinen hamsteri ja tarvitaanko näitä kaikkia todella?



En haluaisi yhtään vanhoja huonekaluja uuteen taloon, mutta pakon sanelemana niitäkin vielä löytyy. Joko ei ole aikaa tai rahaa hakea uusia tai sitten on iskenyt nuukuus. Ihan käyttökelpoista tavaraa joka ei sovi mielestäni sisustukseen, mutta jos ne toimivat niin raaskiiko kuitenkaan ostaa uusia? Nyt mennään ainakin hetki näin ja ehkä pikkuhiljaa uusin huonekaluja. Mitään isompaa uusimista ei ole, lähinnä joitan lipastoja ja sen sellaista, tai sitten sopivan hetken koittaessa maalaan ne valkoisiksi.



Ärsyttävintä tässä omatoimirakentamisessa on se, kun ei saa kaikkea samantien valmiiksi vaan kyllä, meilläkin niitä puuttuvia listoja on edelleen. ja niitä uusia lipastoja joutuu hetken odottelemaan kun en vaan raaski...


Tässä tämä todellinen tilanne muuton jälkeen. Portaiden alle olen kerännyt kaikki "hylätyt" tavarat, eli kun on ylimääräistä aikaa niin kirpparille.Minua vaan niin ärsyttää kun en tiedä mihin ne siksi aikaa jemmaisin ja raivostuttaa ylimääräiset tavararöykkiöt millä en tee mitään Argh! Ja mihin tuon imurinletkunkin laittaisi, että olisi pois näkyviltä, mutta silti niin lähellä, että tulisi imuroitua?  


Noh, valaisimia olen kuitenkin ehtinyt kuolaamaan ja tälläisen Cariitin Keinu valaisimen haluaisin ehdottomasti meidän ruokapöydän päälle. Saisikohan kirpparilta sen verran rahaa, tai edes osan, että raaskisi tuon hommata? Love  it! Myöskin heidän Toive valaisimensa kelpaisivat yövaloiksi vallan mainiosti.

Mutta valaisimesta ötököihin. Johan mies sai muutaman ampiaispesän myrkytettyä ulkoa niin sisällä vastaan on kävellyt ihme otuksia. Niitä on löytynyt rappusilta, pojan sängystä, mutta eniten kuitenkin suihkun lattialta.

Yritin googletella kyseistä ötökkää, mutta pelkillä "musta ötökkä" hakutuloksilla en saanut kovin avartavaa kuvaa tästä ihme otuksesta joka tarraa kovin kiinni ja hyppää kauheita loikkia. 
Rakas facebook kuitenkin osasi kertoa, että kyseessä on Tukkimiehen täi eli Hylobius abietis jota houkuttelee tuoreen puun tuoksu. Kyseessä on kuulemma harmiton otus joita saattaa hirsitaloista löytyä rakentamisen jälkeen vuosiakin. Ällöttävää jos tuollainen löytyy minun sängystäni!

Mites muut hirsirakentajat, olette törmänneet tähän kummajaiseen?


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Täällä sitä ollaan

Omassa kodissa meinaan.
Viime viikon lauantaina muutettiin, ei ollut kyllä emäntä elämänsä kunnossa vaikka vannotti isäntää edellisenä päivänä, että huomenna sitten muutetaan. Otti Karjurock ja JVG veronsa, mutta urheasti emäntä kantoi miehensä kanssa sohvaa omaan kotiin ja kävi välillä vessassa voimassa pahoin...

Ennen viikko sitten ollut muuttotarkastusta vedettiin kyllä viimeinen viikko pitkää päivää ja täysiä. Yritettiin kaikin voimin saada talo sisältä valmiiksi, mutta ei siitä ihan valmista tullut. Jokunen lista uupuu vielä ja kodinhoitohuoneen vetimet. Sekä se sauna, jonka aprikoin tulevan ensiksi valmiiksi, niin ne suunnitelmat vaan muuttuvat.

Noissa käyttöönottokatselmuksissa tuntuu olevan hirvästi kunta/kaupunkikohtaisia eroja, mitä pitää olla ja mitä ehdottomasti pitää olla.Meidän kunnan  rakennustarkastajan kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, tämäkin oli lähinnä läpihuutojuttu. Kirjasi paperille mitä on kesken ja loput katsotaan sitten lopputarkastuksessa joka täytyy pitää viimeistään 2020, eli hetki on vielä aikaa laittaa listoja paikoilleen.

Koska rakentaminen vielä jatkuu ja niitä pirun työkaluja pyörii milloin keittiössä, makuuhuoneessa jopa vessassa niin kätevä emäntähän piilottelee niitä kaappeihin ja mies ei löydä mitään.


Ja meidän tienhaarassa pyörii jengiä useimpina päivinä. Minä luulin että ihastelevat meidän taloa, mutta siihen kuulemma ilmestyy jotain pokemoneja joita sitten metsästävät... Eli se siitä talon ihailusta...

Minä kyllä saatan istuskella pitkään jossain nurkassa ja ihailla sitä omien kätösten jälkeä, jota koko talo edustaa. Lähes kaikki on itse tehty ja ainakin suunniteltua. 








Ja minä kun olen saanut päättää lähestulkoon kaikesta sisustuksellisista ratkaisuista, annoin miehelle vapaat kädet telkkariin... Ja pitihän se arvata, isompi ei olisi enää sopinut autoon.

Nyt jatkuu terassin rakennus. Työmaata riittää vielä joka puolella, mutta helpottaa tämä nyt elämää kummasti, ollaan sentään samalla tontilla :) Ja edelleen, mitään suurempia riitoja meillä ei rakentamisen aikana tai sen takia ole ollut. 

Jaksamisia kaikille kanssaraksaajille :)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Käyttöönottokatselmus

Muuttolupa tuli! Nyt lähdetään juhlistamaan tätä Karjurockiin ja huomenna muutetaan KOTIIN!!!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Viimeistä viedään

Vuoden verran on tätä taloa rakennettu verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin vuodattaen. Enimmäkseen kuitenkin voin todeta tuon ajan olleen kyllä äärimmäisen rankka, mutta myös palkitseva. Mieheltä jos kysytään, niin hänen mukaansa on ihan hulluutta rakentaa talo.

Kun päivät toistensa jälkeen koostuvat töistä, rakentamisesta ja loppu aika menee nukkkuessa, onhan se rankkaa. Perheen yhteinen aika on ollut lähinnä haave, mutta kaiken tämän olemme jakseneet ajatellen sen olevan vain väliaikaista. Mies on ollut kotona lähinnä sen ajan kun on tullut töistä kotiin syömään jonka jälkeen lähtenyt raksalle.

Nyt se aika mitä todennäköisimmin on ohi ainakin siinä määrin, että olemme sentään koko perhe (toivottavasti) kohta saman katon alla. Vaikka talossa on vielä paljon tekemistä ja piharakennuksia pitäisi alkaa laittaa, olemme sentään samalla tontilla ;)

Viimeistä viikkoa nimittäin viedään, kohta me toivottavasti pääsemme kotiin!



torstai 30. kesäkuuta 2016

Fiiliksissä!

Voi vitsi! Tää on yksi rakentamisen hienoimmista ajoista. Tietysti hirsien saapuminen tontille oli yksi iso joululahja ja kun kääröjä sai avata oli emäntä kyllä ihan liekeissä. Ja niin on muuten nytkin. Viittä vaille valmista alkaa olla, kaappeja rakentuu seinille huimaa vauhtia ja kodinhoitohuonekin näyttää valtavan suurelta kun siellä komeilee hienot kaappirivit.

KHH ulko-ovelta
On muuten ihan hirvittävän hankala kuvata noita kapeita ja pitkiä tiloja, niitä mittasuhteita ei saa millään kuvaan ja oikein mistään suunnasta ei saa koko huonetta kuvattua.
Tässäkin korkeiden kaappien takana on vielä pari kaappia tulevine tasoineen.

Ja mä oon kyllä niin ylpee tuosta mun miehestä, se tosta noin vaan taas laittaa kaapit paikoilleen ja vielä ihan yksinään! Se jaksaa painaa, ei valita ja osaa vaikka mitä. Onneksi se on mun ;)



Tämmösiä ei Ikeasta saa. Mittatilaustyötä paikalliselta puusepältä, kuten kaikki meidän kiintokalusteet.
Eteisen peiliovikaappi ja talon pääovi

Ja kodinhoitohuonetta sekä emännälle harmaita hiuksia tuottanut IV-kone



















Ja on muuten mun saumaama lattia, että on se emäntä joskus jotain muutakin tehnyt kun soittanut suutaan.
Kaksi viikkoa. Katotaan kuin sujuu! Ihanat viikonloput kaikille, mä jään fiilistelemään mun ihania kaappeja <3