Viimeistä viedään

Vuoden verran on tätä taloa rakennettu verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin vuodattaen. Enimmäkseen kuitenkin voin todeta tuon ajan olleen kyllä äärimmäisen rankka, mutta myös palkitseva. Mieheltä jos kysytään, niin hänen mukaansa on ihan hulluutta rakentaa talo.

Kun päivät toistensa jälkeen koostuvat töistä, rakentamisesta ja loppu aika menee nukkkuessa, onhan se rankkaa. Perheen yhteinen aika on ollut lähinnä haave, mutta kaiken tämän olemme jakseneet ajatellen sen olevan vain väliaikaista. Mies on ollut kotona lähinnä sen ajan kun on tullut töistä kotiin syömään jonka jälkeen lähtenyt raksalle.

Nyt se aika mitä todennäköisimmin on ohi ainakin siinä määrin, että olemme sentään koko perhe (toivottavasti) kohta saman katon alla. Vaikka talossa on vielä paljon tekemistä ja piharakennuksia pitäisi alkaa laittaa, olemme sentään samalla tontilla ;)

Viimeistä viikkoa nimittäin viedään, kohta me toivottavasti pääsemme kotiin!