lauantai 28. tammikuuta 2017

Rakentamisen kustannukset

Monesti meiltäkin kysytään, että mitä teidän talo on tullut maksamaan? En ole kuitenkaan halunnut  avata meidän rakentamisen kustannuksia sen enempää. Minä koen asian vähän turhan henkilökohtaiseksi, kuten muutenkin raha-asioista puhumisen. Eihän kukaan kysy sinun palkkaasikaan?
Lisäksi en ole vieläkään saanut laskettua kaikkea viivan alle jääneitä euroja. Olen ahkerasti pitänyt kirjaa kaikesta Kumpulaan ostetuista tarvikkeista ja jokseenkin viimeistä ruuvia myöden on kaikki kuitit tallessa. Muutaman viimeisten kuukausien kuitit on kuitenkin edelleen näpyttelemättä excelin taulukkoon ja ynnäämättä yhteen. Olen ehkä tietoisestikin vältellyt tätä aihetta peläten kuinka paljon metsään on menty...



Uskon kuitenkin edelleen, ettei meidän budjetti ole kauheasti paukkunut, koska lainaa on vieläkin nostamatta. Meillä on vielä tekemättömiä töitä ja hankkimattomia tavaroita. Piha on laittamatta, laatoittamatta ja vihersuunnittelu tekemättä, tähänkin on kuitenkin budjetoitu oma osansa.

Keittiön tarjouskilpailuista kirjoitin juttua täällä ja siinä taitaa olla blogin (ainakin muistaakseni) ainoa kirjoitus jossa summia mainitaan. .
Kaikkia tietysti aina kiinnostaa mitä mikäkin talo on tullut maksamaan, kuten minuakin kiinnostaa muiden talot ;)

Rakennuskustannukset kuitenkin koostuvat niin monista eri asioista ja mitä kaikkea voi mennä pieleen. Meidän suurin pohjanoteeraus on käynyt pohjatöitten osalta. Niihin budjetoitiin varsin maltillisesti ja lopputulos oli kuitenkin varmasti kaksinkertainen budjettiin nähden. Meillähän talon takana näkyvästä kalliosta huolimatta jouduttiin talo paaluttamaan. Lisäksi kallion ollessa niin lähellä pintaa 1,5 metristä ylöspäin ei paalutusta pystynyt tekemään joten jouduimme tekemään tynnyrikaivoja. Tuntuu että perustuksemme on laskettu älyttömän ylimitoitetusti, perustussuunnittelija ei tainnut ajatella kustannustehokkuutta lainkaan vaan teki kaiken varmasti varman päälle! Perustuksista olen kirjoitellut tässä postauksessa.



Itse talopaketin toimitushintaan ei juuri pysty vaikuttamaan. Toki tinkaamalla saattaa jotain saada pois, mutta säästö on kokonaiskustannuksissa kuitenkin todella pieni. Monesti sanotaan että talopaketin hinta x 3 niin ollaan lähellä lopullisia kustannuksia. Varmaan jokseenkin pitää paikkansa.  Myös erilaisia kustannuslaskureita löytyy googlella montaa mallia, jolla jokainen voi laskea osviittaa omista rakennuskustannuksista.

Muita virhearviointeja ei tainnut meillä kauheasti tulla. Itse tekemällä on säästetty tuhansia ja kymmeniä tuhansia. Kaikki mitä on suinkin pystytty tekemään itse, on tehty itse, maatöistä alkaen. Kaivuri löytyy isän työn takia pihalta. Perustukset on tehty itse. Jopa hirsirunko on pystytetty omalla porukalla. Ilmatointiasennukset, maalämpöasennukset ja työt on jouduttu ostamaan. Sähkämiehenä isäntä on pystynyt sähkätyötkin tekemään omatoimisesti, siinäkin on säästetty pitkä penni. Työ on Suomessa älyttömän kallista.



Myös materiaalivalinnoilla on suuri merkitys viivan alle jäävään summaan. Monesta paikkaa on jouduttu tinkimään ja tekemään vaikeimman kautta, kuten esimerkiksi yläkerran lattian valut. Kipsivalulla olisi säästynyt rutkasti aikaa, mutta vastaavasti tuhatlappusia olisi saanut pistää menemään enemmän. Kodinkoneissa ei säästelty, mutta laatoitukset ostettiin Bauhausista eikä "merkkiliikkeestä ja valintoihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Monilla valinnoilla pystyy säästämään pitkän pennin, ellei sitten halua sitä kalleinta ja hienointa. Myös paljon puhutut vesieristetyöt meillä tehtiin itse. Paikallisia liikkeitä on tuettu ja kaikki mitä on suinkin pystytty on hankittu paikallisilta jos se suinkin on taloudellisesti ollut hiukankaan järkevää. On täytynyt ajatella myös matkaa, jos olisi isommasta kaupungista lähtenyt hakemaan ja ajan säästöä.

Kilpailuttaminen on myös ehdottomasti kannattanut. Kaikki hiemankin isommat hankinnat olen kilpailuttanut ja se on ollut sen vaivan väärti. Sähköposteja kirjoitellessa on säästynyt satasia ja tuhansia. Tarjouksia olen pyytänyt aina vähintään kolmesta paikkaa. Välillä tuntuu, että myyjät vastailevat tarjouspyyntöihin huonosti. Ja jos myyjää ei saa kiinni, jää tuote auttamatta kauppaan.

Siksi minusta ei kannata muiden rakentamista taloista välttämättä kysyä talon hintaa, koska harvalla on juuri samanlainen tilanne ja maku kuin itsellä. Enemmänkin kannattaa talo pilkkoa osiin ja kysyä mitä mikäkin työvaihe, keittiö, kylpyhuone, lämmitysjärjestelmä on tullut kustantamaan. Niistä minäkin sitten mielummin puhun kuin kokonaisarviosta, koska kaikesta huolimatta, kyllähän tätä jonkun aikaa saa maksella ja tietää miksi joka aamu herää töihin.








3 kommenttia:

  1. "Työ on Suomessa älyttömän kallista."
    Näin se on. Tai tarkemmin sanottuna voisi kai sanoa niinkin, että työn verotus on Suomessa jotain aivan älytöntä?

    Itse työskentelen isännöintialalla, ja olin aiemmin myös yrittäjä. Laskeskelin silloin, että mitä jos ostaisin joskus omaa työtäni omasta yrityksestäni yhden tunnin?

    No silloin laskenta menisi (helppoja lukuja käyttäen) suunnilleen näin:

    Jos yhden työtunnin hinta olisi 100 euroa, silloin 24% eli eka neljännes siitä menee arvonlisäverona valtiolle. Eihän isännöintitoimistolla ole mitään kalliita koneita, niin kuin koneurakoitsijalla tai siivousliikkeellä olisi. Isännöitsijätoimistoon ei osteta kuin kopiopaperia, toimistotarvikkeita ja muuta pientä, ja niistä ei paljon alv-vähennettävää kerry. Joten olemme verottajalle hyviä arvonlisäveron maksajia/tilittäjiä.

    Isännöintiala on palveluala, jolloin palkkakustannus on suurin yksittäin kustannus. Maksettuihin palkkoihin liittyy mm. TyeL-maksu, joka on noin 23% ja Sotu-maksu, joka on noin 2% palkkkojen määrästä. Sinne meni asiakkaan rahoista toinen neljännes...

    Sen jälkeen voisi kait sanoa, että tässä vaiheessa työntekijä - tai yrittäjänä minä itse - saa palkkansa bruttona. Siihen kuitenkin kohdistuu henkilökohtaiset tuloverot ja muut pienet maksut mm. työntekijän TyEL, jos oletetaan että nämäkin tekevät yhteensä 25%, niin kolme neljännestä asiakkaalta laskutetuista rahoista on sen jälkeen mennyt. Työntekijälle jää se viimeinen neljännes, ja nettotuloilla on pakko elää.

    Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos itse yrittäjänä haluaisin ostaa omaa työtäni omasta yrityksestäni yhden ainoan tunnin, niin minun pitää tehdä 4 tuntia töitä, jotta saisin laskun maksettua, ja siinä laskulla on siis 1 tunti omaa työtäni...

    Onko tässä jotain järkeä? No en minä tiedä. Mutta kai se valtiokin vaan rahaa tarvitsee, ja tarvitsijoiden määrät sen kun lisääntyy. Eikä se valtiokaan sitä rahaa veroista siltikään riittävästi saa. Siksi Suomi velkaantuu joka vuosi lisää ja lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoinkin, että olit kirjoittanut vähän samasta aiheesta hyvän kirjoituksen :)
      Itse olen ollut myös hevosyrittäjänä n. kuusi vuotta, nyt onnellisesti muissa palkkatöissä. Yrittämiseen ei kyllä Suomessa kannusteta. Lomia ja vapaapäiviä ei ollut varaa pitää ja hevosethan on hoidettava vuoden jokaisena päivänä. Käteen ei paljon jäänyt, investointeja olisi tarvinnut tehdä jatkuvasti eivätkä asiakkaat kuitenkaan olleet valmiita maksamaan palvelusta yhtään enempää.
      Nykyään työ on enää vain harrastus. Mielekästähän itse homma olisi ollut, mutta näin perheellisenä siinä ei ole mitään järkeä. Äiti olisi tallilla 24/7 saamatta kuitenkaan kunnolla leipää pöytään.

      Poista
  2. Erinomainen teksti! Itsekään en niin piittaa avata rakentamisen kokonaisbudjettia. Monet sitä tuntuvat kuitenkin aina kyselevän ja olikin tosi mielekästä lukea jonkun toisen tekstiä aiheesta :D

    VastaaPoista